Etusivu | Yhteystiedot | Linkit
 
 
 

Amstaffin perinnölliset sairaudet lyhyesti

Kuten kaikilla koirilla, myös amstaffeilla esiintyy perinnöllisiä sairauksia, ts. sairauksia, jotka siirtyvät vanhemmilta pennuille. Paras tapa yrittää saada itselleen terve pentu on luonnollisesti hankkia koira terveistä, virallisesti tutkituista vanhemmista. Tämäkään ei aina ole tae terveydestä, sillä moni perinnöllinen sairaus ei siirry ainoastaan yhden geenin kautta (polygeenisesti). Myös kliiniseesti tutkitut, itse terveet vanhemmat voivat piilevästi kantaa ko. sairautta, jota sitten periyttävät jälkipolvelle (ovat ns. kantajia).

Amstaffit kuuluvat PEVISAAN (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamis-ohjelmaan), joka toimii Suomen Kennelliiton ohjauksessa ja alaisuudessa. Ennen kuin pentue rekisteröidään, tulee sen vanhemmista olla SKL – FKK:n hyväksymät tutkimus-lausunnot. Virallinen tutkimus edellyttää, että koira on tunnistusmerkitty (tatuointi tai mikrosiru) tai merkitään viimeistään tutkimuksen yhteydessä. Jotta koiran luusto olisi täysin kehittynyt se kannattaa kuvauttaa aikaisintaan n. 18 kk iässä.

Amstaffien PEVISA -vaatimus
Pentujen vanhemmista tulee olla kyynärkuvauslausunto, ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto ja voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla 24 kk vanhempi. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasia aste C.

Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta (JTT) on hyväksynyt amerikanstaffordshirenterrierin PEVISA-ohjelman jatkamisen ennallaan kaudelle 1.1.2008 - 31.12.2012.


Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD)
Kansanomaisesti "lonkkavian" on selkeästi todettu olevan perinnöllistä. Vaikea-asteisena se saattaa aiheuttaa koiralle kipua jossain elämänsä vaiheessa. Sen vuoksi SBTY on lähtenyt mukaan PEVISAAN amstaffien kohdalla. Lonkkanivelen kasvuhäiriö jaetaan FCI:n kuuluvissa maissa viiteen eri asteeseen: A, B, C, D tai E. Lonkkanivelen kasvuhäiriöön voi liittyä myös ns. nivelrikko, joka saattaa olla koiralle hyvin tuskallinen.


Kyynärnivelen dysplasian on todettu olevan perinnöllistä ja sitä esiintyy nopeakasvuisilla koiraroduilla. Kyynärnivelen kasvuhäiriössä voi olla kyseessä luutumishäiriö tai nivelen eri osien yhteensopimattomuus (olkavarsi, kyynärluu ja värttinäluu). Kasvuhäiriö aiheuttaa ärsytystä nivelelle ja tämä saattaa johtaa luupiikkien muodostumiseen. Kyynärnivelen arvosteluasteikko jaetaan neljään eri asteeseen: 0, 1, 2, tai 3.


Polven ristisiteen repeytyminen
Sairauden perinnöllisyydestä ollaan eri mieltä. Asiaan ei olla vielä pystytty yksimielisesti tieteellisesti todistamaan. Ristiside repeää usein tapaturmaisesti, mutta taustalla saattaa olla niveltulehdus, joka on heikentänyt ristisiteen. Ristisiteen repeytyessä on tyypillistä, että vaurio aiheuttaa nivelrikko-muutoksia polvessa, jopa nivelkierukka saattaa vaurioitua. Amstaffit ovat energisiä ja voimakkaita, jolloin polven ristisiteet joutuvat koetukselle ja riski niiden repeytymiseen/katkeamiseen ovet suuret. Myös polvien niukat takajalkojen kulmaukset saattavat lisätä riskejä loukkaantumisille.


Polvilumpion luksaatio
Reisiluun päässä olevassa urassa kulkee reisilihaksen jänne ja tämän suojana toimii polvilumpio (patella). Koko takajalan virheasennon taustalla on usein polvilumpion sijoiltaan meno (luksaatio). Kun sääriluu on voimakkaasti ylikiertynyt jänne siirtyy pois urastaan ja patella luksoituu.


Silmäsairaudet
RD
eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen sairaus, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä. Koirat, joilla on vain joitakin poimuja silmäpohjassa, saavat silmätarkastuksessa merkinnän: poimuja.

HC eli perinnöllinen harmaakaihi. Linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan. Koira sokeutuu kun linssit sameutuvat kokonaan. Onneksi suurin osa HC –muutoksista ovat lieviä. Koirat, joilla on HC suljetaan kokonaan pois jalostuksesta.

PHTVL/PHPV eli sikiökautisen kehityshäiriön seurauksena silmässä vaihtelevan asteisia muutoksia linssin takaosassa ja lasiaisessa, jotka voidaan havaita jo pikkupennulla. Sairaudessa on eri asteita: lievimmillään muutokset eivät pahene iän myötä, vakava-asteiset muutokset voivat johtaa täydelliseen sokeuteen.

Distichiasis eli ylimääräiset ripset on perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunassa kasvaa ylimääräisiä ripsiä. Nämä ripseet voivat joskus olla oireettomia, mutta voivat myös aiheuttaa jatkuvaa silmävuotoa sekä silmien siristelyä. Erityisesti luomen sisä-pinnalta kasvavat ripset voivat aiheuttaa sarveiskalvon haavaumia. Oireilevalta koiralta ripset voidaan poistaa polttohoidolla, mutta hoidosta huolimatta ripset saattavat kasvaa uudelleen.


Ataksia
Amstaffien ataksia on perinnöllinen pikkuaivojen rappeutumissairaus. Pikkuaivojen vaikuttaessa tasapainoelimeen on taudin oireina tasapainohäiriöitä. Sairaus on ennenaikaiseen kuolemaan johtava, mutta koiralle ilmeisesti kivuton.
Ensimmäiset oireet nähdään usein 3-5 vuoden iässä. Sairauden eteneminen on yksilöllistä, mutta useimmiten koira kuolee noin ½-2 vuoden sisällä oireiden alkamisesta. Ensimmäiset oireet näkyvät usein hoippuvana liikkumisena, keskittymisvaikeuksina ja tasapainon heikkenemisenä pään ravistelun yhteydessä. Loppuvaiheessa koiran on vaikea päästä ylös ja liikkeelle. Oireet voivat vaikuttaa epileptiseltä kohtaukselta.

Ataksian toteamiseksi on kehitetty testi. Testin perusteella koira voidaan todeta terveeksi, kantajaksi tai sairaaksi. Testi otetaan verikokeena tai poskipuikkonäytteenä eläinlääkäriasemalla. Testipakkauksia voi tilata osoitteesta antagene.com. Osoitteessa myös lisätietoa testistä. Amstaffiyhdistys ja Staffiyhdistys tukevat rodun ataksiatestausta. Lisätietoja korvattavuudesta Ataksia-sivulla.

Ataksia periytyy seuraavan kaavion mukaan:
terve x terve = terveitä (100%)
terve x kantaja = terveitä (50%) ja kantajia (50%)
kantaja x kantaja = kantajia (50%), sairaita (25%) ja terveitä (25%)
terve x sairas = kantajia (100%)
kantaja x sairas = kantajia (50%) ja sairaita (50%)
(Taulukon prosentit ovat laskennallisia.)

Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry suosittelee kaikkien jalostukseen käytettävien koirien ataksiatestaamista. Geenipoolin laajana pitämisen kannalta ei suositella kantajien jalostuksesta poissulkemista, mikäli kantajalle käytetään terveeksi testattua vastapuolta.

Ataksia testatut amstaffit Suomessa (MS Word -tiedosto)