AMERIKANSTAFFORDSHIRENTERRIERI

Jalostuksen
tavoiteohjelma
1. YHTEENVETO
Tässä Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry:n
amerikanstaffordshirenterrierin jalostuksen tavoiteohjelmassa pyritään
käsittelemään rodun jalostukseen liittyviä seikkoja mahdollisimman
monipuolisesti. Jalostusohjelmasta on käyty rodun kasvattajien ja aktiivisten
harrastajien kesken varsin laajaa keskustelua ja ohjelmassa onkin pyritty
mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon kaikki esille tulleet jalostuksen
kannalta tärkeiksi koetut seikat.
Jalostuksessa on tärkeää ymmärtää rodun tausta. Rotu luotiin
yhdistämällä bulldogin voima ja rohkeus terrierin peräänantamattomuuteen ja
ketteryyteen. Tältä pohjalta haluttiin luoda rotu, joka olisi nopea, ketterä,
rohkea ja peräänantamaton. Rodun rotumääritelmässä eri tyyppien vaihteluväli on
suuri ja näitä eri tyyppejä tasapuolisesti vaalimalla on mahdollista säilyttää
tasapaino rodun sisällä. On tärkeää säilyttää amerikanstaffordshirenterrierin
(l. amstaffin) rodunomainen luonne ja sen monipuolisuus harrastuskoirana.
Suomessa voimassaoleva typistyskielto aiheuttaa suuren haasteen rodun
geenipoolin säilyttämiseksi. Rodun kotimaassa ja suuressa osassa maailmaa
amstaffin korvat typistetään. Lisäksi uuden veren tuominen maailmalta on
vaikeaa, koska terveystutkimuksia ei tehdä maailmalla samassa laajuudessa kuin
Suomessa.
On ensisijaista ymmärtää rodun terveystilanteen seuraamisen
tärkeys. Tätä työtä tekee yhdistyksen jalostustoimikunta, jonka tehtäviin tiedon
keruun ohella kuuluu myös kasvattajien ja jäsenistön informoiminen ja neuvominen
jalostukseen liittyvissä asioissa. Myös luonneseuranta on tärkeää, ja
yhdistyksen tavoitteena onkin innostaa jäsenistöä yhä aktiivisemmin käyttämään
koiriaan luonnetestissä, josta saadaan tärkeää tietoa kasvattajien käyttöön.
Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry voi tyytyväisenä todeta
amerikanstaffordshirenterrieri -rodun tilanteen olevan tällä hetkellä
suhteellisen hyvän. Terveystilannetta on seurattu aktiivisesti ja
kokonaisuudessaan se on hyvä. Koiria käytetään vuosi vuodelta enemmän
luonnetesteissä. Rodun suosio on kasvusuunnassa ja rodun piiriin hakeutuu
aktiivisia harrastajia, jotka ovat kiinnostuneita monista eri harrastusmuodoista
näyttelytoiminnan ohella. Rotua nähdään alati enemmän erilaisissa harrastuksissa
myös kilpailumielessä. Tämän päivän amerikanstaffordshirenterrieri onkin
oivallinen harrastuskoira, joka täyttää yhteiskunnan koirille asettamat
vaatimukset.
2. RODUN TAUSTA
Amstaffin muinaiset esi-isät ovat mastiffityyppisiä koiria,
joita löytyy monien rotujen taustalta. Vaikka suuri osa tästä tiedosta on jo
kadonnut, varhaisen taiteen perusteella tunnemme suuren, raskaspäisen, vahvan
koiratyypin, jota on läpi historian käytetty voimiensa ja vartiointikykynsä
vuoksi. Tämä varhainen koiraryhmä on jättänyt geneettistä materiaalia kaikkiin
nykyisiin bulldoggirotuihin ja mastiffityyppisiin koiriin.

Aiemmin Englannissa mastiffityyppejä jalostettiin pienikokoisemmiksi, ja osasta
tuli bulldogeja. (Itse asiassa bulldogin nimi juontaa juurensa siitä, että niitä
käytettiin härkien tai karjan / mullikoiden pysäyttämiseen.) Alun perin
teurastajat tai maanviljelijät käyttivät näitä koiria karjan siirtämiseen ja
eläinten paikallaan pitämiseen. Koirat kirjaimellisesti pitivät nautoja
paikallaan tarttumalla niihin – tavallisesti turvasta. Englannissa muodostui
kansanhuviksi katsoa, kuinka teurastajan koira tarttui härkään ja piti sitä
paikoillaan, kun teurastaja toimitti tehtävänsä. Jostain syystä kansan
keskuudessa koiran kiusaaman härän lihaa alettiin pitää maukkaampana kuin
rauhaisasti kuolleen eläimen. Siksipä Englannissa olikin pitkään voimassa laki,
jonka mukaan teurastajan tulee härnätä härkää koiralla ennen sen teurastamista!
Viihdearvo oli niin suuri, että tietojen mukaan kuningatar jopa kielsi
teurastajia tappamasta karjaa samana päivänä hänen kuninkaallisten
teurastajiensa kanssa, jotta rahvas tulisi katsomaan kuningattaren koirien
työskentelyä.
Ajan myötä tämä urheilu kehittyi toisenlaiseksi lihan
pehmittämiseksi, ja koirat usutettiin muunlaisen "riistan" kimppuun. Yksi
lajeista oli rotantappo. Englannissa on ilmeisimmin ollut paljon rottia, ja
kansa on viihdyttänyt itseään katsomalla koiria, jotka laitettiin eräänlaiselle
areenalla (pit) satojen rottien kanssa. Luonnollisesti samalla lyötiin vetoa,
kuinka monta rottaa päästetään päiviltä ja kuinka nopeasti. Tätä varten
tarvittiin pienempi, nopeampi koira, joten osa nyt jo kadonneista
englantilaisista terriereistä risteytettiin bulldoggin kanssa. Näitä olivat
todennäköisesti black and tan –terrieri (nykyisen manchesterinterrierin
kaltainen) ja vanha valkoinenterrieri (old white terrier). Koska rottia oli
liian helppo tappaa, urheiluhenkiset piirit keksivät alati uusia haasteita
koirilleen. Niinpä varhaisia bulldogeja ja bull-and-terriereitä käytettiin
karhu-, hirvi- ja mäyrätappeluissa sekä keskinäisissä koiratappeluissa. Koiria
oli helpompi saada kuin karhuja, jotka olivat jo Englannissa oletettavasti
harvenemaan päin, ja ilmeisimmin rahvaan oli myös helpompi pitää koiria kuin
kalliita riistaeläimiä.
Bull-and-terriereistä
kehittyi kolme nykyaikaista rotua: staffordshirenbullterrieri, bullterrieri ja
amerikanstaffordshirenterrieri. Varhaiset bull-and-terrierit saapuivat
Yhdysvaltoihin ja Pohjois-Amerikkaan englantilaisten ja irlantilaisten
siirtolaisten mukana (ensimmäiset 1800-luvun puolen välin jälkeen). Amerikassa
osa koirista jalostettiin suuremmiksi ja korkeammiksi, vastauksena uuden,
kesyttömän maan asettamiin vaatimuksiin. Osa pysyi kaupungissa samankaltaisilla
"urheilullisilla" omistajilla kuin Englannissa ja Irlannissa. Näitä koiria
käytettiin koiratappeluissa New Yorkin, Chicagon ja Bostonin (ynnä
luonnollisesti muidenkin kaupunkien) pubeissa ja pubien ympäristössä. Osasta
näitä koiria periytyy periamerikkalainen rotu bostonin bulldoggi eli, kuten se
nykyään tunnetaan, bostoninterrieri. Varhaiset koirat tapasivat painaa 15 – 18
kiloa, ja lukuun ottamatta lyhyempää bulldog-kuonoa ja korkkiruuvihäntää ne
muistuttivat kovasti varhaista amstaffia (eli pit bull –bulldoggia,
amerikanbulldoggia, bull-terrieriä tai yankee terrieriä, jotka ovat osa niistä
nimistä, joilla tämä koira siihen aikaan tunnettiin).
Suurempi bull-and-terrieri oli yhä maatilojen ja
karjankasvattajien koira. Se seurasi uudisraivaajien vankkureita länteen, auttoi
karjan käsittelyssä ja vahti uudisasutusta. Se oli maatilan yleiskoira. Koiraa
käytettiin jahtikoirien kanssa ja vaikka koira ei ollut kaikkein nopein tai
hyvänenäisin, se sopi "kiinniottokoiraksi", joka teki lopun saalistettavasta
eläimestä, kun se kääntyi puolustautumaan.
1800-luvun lopulla Amerikkaan perustettiin tappelukoirien
rekisteri, jonka avulla pyrittiin seuraamaan voitokkaimpia rotulinjoja, ja
samalla julkaistiin säännöt maan koiratappelujärjestöille. United Kennel Club
rekisteröi koirat nimellä American Pit Bull Terrier. Toisinaan nimi
kirjoitettiin muodossa American (Pit) Bull tai American Bull Terrier. Useimmiten
koirat tunnettiin vain bulldogeina tai pit bulleina.
Vaikka rodun taustasta muistetaan pääasiassa koiratappelut, vain
suhteellisen harvoja koiria käytettiin tappeluissa. Useimmat pysyivät
maanviljelijöiden ja muiden maalla asuvien yleiskoirina ja karjakoirinakin,
paimentamassa, vartioimassa ja auttamassa nautojen käsittelyssä, aivan kuten ne
olivat tehneet alusta lähtien.
1930-luvun
alussa ryhmä rodun kasvattajia pyysi American Kennel Clubia hyväksymään koiransa
rekisteriin. Koirat oli jo rekisteröity United Kennel Clubiin, mutta niiden
omistajat eivät olleet kiinnostuneita koiratappeluista. He halusivat edistää
rotua perhe- ja näyttelykoirina. He perustivat kansallisen rotuyhdistyksen ja
kirjoittivat rotumääritelmän. Rodun nimeä pohdittiin kauan, koska American
Kennel Club ei halunnut rekisteröidä rotua samalla nimellä kuin United Kennel
Club. Lopulta 1936 nimeksi hyväksyttiin Staffordshire Terrier. Tämä tapahtui
vain vuotta myöhemmin, kun Kennel Club of England oli hyväksynyt englantilaiset
bull-and-terrierit roduksi nimellä staffordshirenbullterrieri. Sekä
englantilaisen että amerikkalaisen rodun rotumääritelmä kirjoitettiin samalla
tavalla, ja niissä oli jopa joitain identtisiä fraaseja. Kirjoittajat olivat
yhteydessä toisiinsa ja tekivät yhteistyötä saavuttaakseen omien kennelklubiensa
hyväksynnän. Siihen aikaan kuvatut koirat olivat kooltaan ja rakenteeltaan
lähempänä toisiaan kuin nykyään.
Vuonna 1974 nimi Staffordshire Terrier muutettiin American
Staffordshire Terrieriksi samalla, kun AKC tunnusti
staffordshirenbullterrieri-rodun.
Eurooppaan ensimmäiset amstaffit saapuivat 1970-luvulla. FCI
hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1971 ja Suomen Kennelliitto vuonna 1986. Suomeen
ensimmäiset amstaffit tulivat vuonna 1985, uros Blue Angel Mela's Sam Amerikasta
ja narttu Rachel vom Simba-camp Saksasta.
3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA
Staffordshire Bullterrierikerho - Staffordshire
Bullterrierklubben ry:n perustava kokous pidettiin 15.10.1968
Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla, Helsingissä. Suomen Kennelliitto myönsi
yhdistykselle rotua harrastavan yhdistyksen oikeudet vuonna 1970. Vuonna 1978
hyväksyttiin virallisesti uusi nimi Staffordshirenbullterrieriyhdsitys ry. (SBTY).
Vuoden 2005 lopussa yhdistyksen jäsenmäärä oli 386.
Yhdistyksen tarkoituksena on toimia staffordshirenbullterrieri-
ja amerikanstaffordshirenterrierirotuja harrastavien henkilöiden yhdyssiteenä
koko maassa, edistää ja auttaa näiden rotujen jalostusta ja kasvatusta niille
kuuluvien arvokkaiden ominaisuuksien turvaamiseksi, sekä tehdä molempia rotuja
tunnetuksi. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää näyttelyitä,
kursseja ja tapaamisia. Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää
Staffi –lehteä. PEVISA –määräysten mukaiset tutkimustulokset sekä näyttely-,
koe- ja luonnetestitulokset julkaistaan yhdistyksen lehdessä sekä tarkemmin
vuosikirjassa.
Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry:n toimintaa organisoi ja
käytännössä monilta osin myös vetää hallitus. Hallitus koostuu puheenjohtajasta
ja 6 jäsenestä, joista yksi toimii varapuheenjohtajana ja yksi sihteerinä.
Hallituksen tehtävä on edustaa yhdistystä ja hoitaa sen asioita.
Jalostusneuvonnasta vastaa jalostustoimikunta, joka pyrkii huolehtimaan siitä,
että rotumme kehittyisivät niin ulkomuodoltaan kuin terveydeltäänkin
mahdollisimman suotuisasti. Lisäksi yhdistyksellä on pentuvälitys.
Jalostustoimikunta kerää tietoa koirista jalostusta silmällä
pitäen ja jakaa tätä tietoa jäsenistölle esimerkiksi vuosikirjan avulla. Tietoja
koirista hankitaan mm. tekemällä terveyskyselyjä sekä keräämällä luonnetesti- ja
näyttelytuloksia. Myös erilaisten luentojen ja kurssien järjestäminen kuuluu
jalostustoimikunnan tehtäviin. Jalostustoimikunta toimii lähinnä neuvoa-antavana
elimenä. Poikkeuslupa-anomuksissa jalostustoimikunnan tehtävä on esitellä anomus
rotujärjestön hallitukselle.
19.10.2002 perustettiin Suomen
Amerikantaffordshirenterrieriyhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia
Suomen Kennelliitto ry:n alaisena jäsenyhdistyksenä sekä
Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry:n alaisena rotuyhdistyksenä jonka päämäärä
on edistää amerikanstaffordshirenterrierien kasvatusta ja jalostusta sekä toimia
aatteellisena yhdistyksenä jäsenten keskuudessa näiden koiraharrastusten
kannustamiseksi.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tekee yhdistyksen
toimialaan kuuluvaa valistustyötä, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää
keskustelu-, neuvonta- ja koulutustilaisuuksia, antaa neuvoja ja opastusta
jäsenilleen sekä järjestää koiranäyttelyitä, harjoittaa jalostusneuvontaa,
levittää tietoa kenneltoiminnan merkityksestä sekä asianharrastajien että
yleisön keskuudessa, seuraa kenneltoimintaa niin kotimaassa kuin ulkomailla ja
tekee alan kehittämiseen tähtääviä aloitteita sekä harjoittaa yhteistoimintaa
sekä kotimaisten että ulkomaisten keskusjärjestöjen, kennelyhdistysten sekä
Suomen Kennelliitto ry:n kanssa.
- Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry:n jäsen vuodesta 2003
- Helsingin Seudun Kennelpiiri ry:n jäsen vuodesta 2004
- Suomen Kennelliitto ry:n jäsenyys käsiteltävänä SKL ry:ssä
Yhdistyksen jäsenmäärä vuoden 2005 lopussa oli 184.
Jalostustoimikunnan toiminta
SBTY ry:n jalostustoimikunnan periaate on olla työssään puolueeton ja noudattaa
SKL-FKK ry:n ja SBTY ry:n yleisiä toimintaperiaatteita. Jalostustoimikunta
vastaa sille esitettyihin tiedusteluihin kirjallisesti, jolloin selvitetään
tehdyt ratkaisut perusteluineen. Jalostustoimikunnan tulee kokoontua riittävän
usein käsittelemään saapuneita tiedusteluja, jotka on toimitettava
jalostustoimikunnalle kirjallisesti hyvissä ajoin ennen suunniteltua
astutusajankohtaa.
Poikkeusluvat
Mikäli yhdistelmä ei täytä SKL:n PEVISA-vaatimuksia, voidaan se joissain
tapauksissa rekisteröidä SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan myöntämällä
poikkeusluvalla. Rekisteröintimaksu on tällöin kolminkertainen normaaliin
verrattuna. Poikkeuslupiin tarvitaan aina rotujärjestön lausunto, jonka
käsittelee rotujärjestön hallitus jalostustoimikunnan esityksestä.
Poikkeuslupahakemuksen yleinen sisältö
Anomus toimitetaan rotujärjestölle ja sen tulee sisältää seuraavat tiedot:
- kasvattajan yhteystiedot
- yhdistelmän isän & emän tiedot sekä kopiot molempien vanhempien kaikista
PEVISA-tutkimuskaavakkeista
- arvioitu astutusajankohta
- perustelut
- päiväys ja allekirjoitus
Staffordshirenbullterrieriyhdistys ry:n hallitus käsittelee
poikkeusluvat kysyttyään ensin rotuyhdistyksen sekä rotujärjestön
jalostustoimikuntien suositukset. Lupa myönnetään kasvattaja- ja
narttukohtaisesti enintään kerran kolmessa (3) vuodessa ja vain, mikäli pentueen
vanhemmat täyttävät SBTY:n jalostustoimikunnan työohjeen vaatimukset.
Poikkeuslupien käsittelyaika on vähintään kolme (3) kuukautta, joten erityisen
tärkeää on tehdä poikkeuslupa-anomus riittävän ajoissa. Puutteelliset anomukset
palautetaan käsittelemättöminä.
Yleiset vaatimukset poikkeusluvalle
Yleisperiaatteena on, että jalostusvalinnassa sekä urokselle että nartulle
asetetaan yhtä suuret vaatimukset. Koirien tulee olla tutkittuja
PEVISA-sääntöjen mukaisesti astutushetkellä.
Perinnölliset viat ja sairaudet
Poikkeuslupa-anomuksen vaatimukset terveystutkimuksista sairauksittain:
Lonkkanivelen kasvuhäiriö (dysplasia):
Poikkeuslupa myönnetään ainoastaan, jos toinen jalostukseen käytettävistä
yksilöistä on viasta vapaa (A tai B- lonkat).
Kyynärnivelen kasvuhäiriö (dysplasia):
Poikkeuslupa myönnetään vain viasta vapaille yksilöille (0/0, 0/1 tai 1/0).
Perinnölliset silmäsairaudet:
RD eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen sairaus, jossa on eri
vakavuusasteisia häiriöitä. Paikalliset verkkokalvon poimut ovat vaarattomia, ja
koirat, joilla on vain joitakin poimuja silmänpohjassa, saavat
silmätarkastuksessa vain merkinnän poimuja eikä niitä suljeta pois
jalostuksesta.
HC eli perinnöllinen harmaakaihi. Linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai
kokonaan. Koira sokeutuu, kun linssit sameutuvat kokonaan. Onneksi suurin osa HC
–muutoksista on lieviä. Koirat, joilla on HC, suljetaan kokonaan pois
jalostuksesta eikä niille myönnetä poikkeuslupaa.
PHTVL/PHPV eli sikiökautisen kehityshäiriön seurauksena silmässä vaihtelevan
asteisia muutoksia linssin takaosassa ja lasiaisessa, jotka voidaan havaita jo
pikkupennulla. Sairaudella on eri asteita: lievimmillään muutokset eivät pahene
iän myötä, vakava-asteiset muutokset voivat johtaa täydelliseen sokeuteen.
Koirat, joiden PHTVL/PHPV aste on välillä 3 – 6, suljetaan pois jalostuksesta
eikä niille myönnetä poikkeuslupaa.
Näyttelyvaatimukset
Pentueen vanhemmilla tulee kummallakin olla vähintään kahdelta (2) eri
tuomarilta vähintään kaksi (2) yli 18 kuukauden iässä saavutettua ERINOMAINEN
–näyttelytulosta.
Yleisten vaatimusten lisäksi edellytetään poikkeusluvan
saantiin:
D -lonkkainen narttu
Nartun tulee olla anomusta tehtäessä vähintään kaksi (2) vuotta täyttänyt
eikä se saa olla astutushetkellä yli kahdeksan (8) vuotta.
D -lonkkainen uros
Uroksen tulee olla kaksi (2) vuotta täyttänyt. Jos uroksella on ollut
aikaisempia pentueita, pitää 50 % uroksen jokaisen pentueen pennuista olla
PEVISA–sääntöjen mukaisesti tutkittuja ja tutkituista jokaisen eri pentueen
pennuista on oltava 75 % terveitä.
Poikkeuslupaa ei myönnetä, mikäli
Lonkkaniveltutkimustulos on huonompi kuin D.
Molemmilla osapuolilla esiintyy samaa sairautta, eli ns. tuplausta ei hyväksytä.
Näyttelyarvosteluissa mainitaan vähintään kaksi (2) kertaa aggressiivisesta
luonteesta.
Pentuvälitys
Yhdistyksen pentuvälittäjä kertoo pennunkyselijöille ainoastaan
kasvattajajäsenten ilmoittamat yhdistelmät, jotka voidaan julkaista myös
yhdistyksen nettisivuilla pentulistassa. Staffi-lehdessä julkaistaan maksutta
tiedot niistä pentueista, joilla on jalostustoimikunnan hyväksyntä.
Kun astutus on tapahtunut ja narttu on tiineystutkittu tai kun pennut ovat
syntyneet, ottaa kasvattaja yhteyttä pentuvälittäjään, joka lisää pentueen
pentulistalle. Pentulistalle pääsevät kaikki kasvattajajäsenten pentueet, kun
yhdistelmä täyttää voimassa olevat PEVISA-ehdot.
4. NYKYTILANNE
4.1. Populaation koko ja rakenne
Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan n. 500-600
amerikanstaffordshirenterrieriä. Rekisteröintimäärät ovat vuosittain nousseet ja
tällä hetkellä rekisteröidään noin 100 pentua vuosittain. Tyypillisesti
suomalaisella kasvattajalla on pari, kolme narttua, joilla teetetään pennut
muutaman vuoden välein. Suomessa on suhteellisen laaja geenipohja. Geenipohjan
laajuuden säilyttämiseksi tuontikoiria pitäisi tuoda harkiten eri linjoista.
Kaikki suomalaiset amstaffin pennut syntyvät ja varttuvat kotioloissa, mikä
onkin rodulle ainoa oikea paikka kasvaa. Amstaffi ei sovi tarhattavaksi Suomen
olosuhteissa. Jotta amstaffista varttuisi ihmisystävällinen, vilkas ja rohkea
seura- ja harrastuskoira, sen paikka on jo alle luovutusikäisenä normaaleissa
kotioloissa, jossa se tottuu ihmisiin ja normaaliin elämänmenoon.
Suomessa ”siitosmatadorien” käyttöä on pyritty välttämään. Viimeisen viiden
vuoden aikana on jalostukseen käytetty yhteensä 41 urosta. Pentueita näillä
uroksilla on kyseisenä aikana ollut yhteensä 51 kpl.
Suomalaisten kasvattajien koiria tapaa usein myös ulkomailla. Suomesta on viety
koiria mm. Yhdysvaltoihin, Norjaan, Eestiin, Ranskaan, Espanjaan ja Ruotsiin.
Yhteenveto amerikanstaffordshirenterrierien rekisteröintitilanteesta Suomessa
viimeisen kuuden vuoden aikana.
Vuosiyhteenveto 2000-2005
| 2005 | 2004 | 2003 | 2002 | 2001 | 2000 | |
|
Pennut (kotimaiset) |
135 |
79 |
47 |
55 |
34 |
21 |
|
Tuontikoirat |
12 |
7 |
6 |
9 |
11 |
7 |
|
Rekisteröinnit yht. |
147 |
86 |
53 |
64 |
45 |
28 |
|
Pentueet |
18 |
12 |
7 |
7 |
5 |
3 |
|
Pentuekoko |
7,5 |
6,6 |
6,7 |
7,9 |
6,8 |
7,0 |
|
Kasvattajat |
12 |
9 |
6 |
7 |
5 |
3 |
|
Urokset |
||||||
|
- kaikki |
13 |
8 |
6 |
6 |
5 |
3 |
|
- kotimaiset |
6 |
6 |
0 |
1 |
2 |
2 |
|
- tuonnit |
7 |
2 |
5 |
3 |
1 |
0 |
|
- ulkomaiset |
0 |
0 |
1 |
2 |
2 |
1 |
|
- keskimääräinen jalostuskäytön ikä |
3 v 1 kk |
2 v 11 kk |
2 v 6 kk |
1 v 8 kk |
2 v 10 kk |
3 v 11 kk |
|
Nartut |
||||||
|
- kaikki |
18 |
12 |
7 |
7 |
5 |
3 |
|
- kotimaiset |
16 |
8 |
5 |
4 |
4 |
2 |
|
- tuonnit |
2 |
4 |
2 |
3 |
1 |
1 |
|
- keskimääräinen jalostuskäytön ikä |
3 v 2 kk |
3 v 8 kk |
3 v 3 kk |
2 v 9 kk |
3 v 3 kk |
4 v 1 kk |
|
Isoisät |
36 |
27 |
24 |
25 |
28 |
17 |
|
Isoäidit |
42 |
28 |
24 |
25 |
30 |
18 |
|
Tehollinen populaatio |
30 |
19 |
13 |
13 |
10 |
6 |
|
Sukusiitosprosentti |
1,61% |
0,58% |
2,06% |
1,83% |
1,86% |
3,67% |
Vuosiyhteenvedon
sukusiitosprosentti tarkoittaa ko. vuonna syntyneiden pentujen keskimääräistä
sukusiitosprosenttia.
Isoisä / isoäiti tarkoittaa ko. vuonna syntyneillä pennuilla olevia eri isoisiä
/ isoäitejä. Nämä luvut antavat osviittaa jalostuspohjan laajuudesta. Jos
jalostukseen käytetään esimerkiksi paljon eri uroksia, jotka ovat sukua
keskenään (sama isä / äiti), on jalostuspohja laajuus paljon suppeampi kuin
erisukuisia uroksia käytettäessä isovanhempia on enemmän).
Luvut Kennelliiton tietokannasta.
Amstaffien rekisteröinnit Suomessa
1985-2005
|
Vuosi |
Suomessa kasvatetut Pennut pentueet |
Tuonnit |
Yhteensä |
|
|
1985 |
0 |
0 |
1 |
1 |
|
1986 |
0 |
0 |
1 |
1 |
|
1987 |
9 |
1 |
0 |
9 |
|
1988 |
0 |
0 |
0 |
0 |
|
1989 |
15 |
2 |
1 |
16 |
|
1990 |
16 |
2 |
0 |
16 |
|
1991 |
0 |
0 |
1 |
1 |
|
1992 |
8 |
1 |
4 |
12 |
|
1993 |
17 |
2 |
4 |
21 |
|
1994 |
18 |
2 |
1 |
19 |
|
1995 |
16 |
2 |
2 |
18 |
|
1996 |
16 |
2 |
5 |
21 |
|
1997 |
7 |
1 |
4 |
11 |
|
1998 |
21 |
3 |
5 |
26 |
|
1999 |
25 |
5 |
4 |
29 |
|
2000 |
21 |
3 |
7 |
28 |
|
2001 |
34 |
5 |
11 |
45 |
|
2002 |
55 |
7 |
9 |
64 |
|
2003 |
47 |
7 |
6 |
53 |
|
2004 |
79 |
12 |
7 |
86 |
|
2005 |
135 |
18 |
12 |
147 |
|
YHT. |
539 |
75 |
85 |
624 |
Jalostukseen käytetyt urokset 1985-2005
|
Tilastointiaikana |
|||||
|
# |
Uros |
Pentueita |
Pentuja |
%-osuus |
ens./viim. |
|
1 |
SINDELARS RU'TAZZ SITTINGBULL (2000) |
4 |
33 |
6,12% |
2002/2005 |
|
2 |
STILLSTORM'S ARCHIE (1995) |
4 |
26 |
4,82% |
1997/2000 |
|
3 |
DINAH-MITE BRUTUS (1989) |
3 |
24 |
4,45% |
1990/1997 |
|
4 |
GANG-STAFF LOVE SONG (2002) |
3 |
23 |
4,27% |
2004/2005 |
|
5 |
KESSELIN KEISARI DILBERT (2002) |
2 |
21 |
3,90% |
2003/2004 |
|
6 |
FRAJA EC GOLD STANDARD (1998) |
5 |
20 |
3,71% |
2004/2005 |
|
7 |
SUGAR DADDYS DINAH-MITE CASTEL (2001) |
2 |
20 |
3,71% |
2002/2003 |
|
8 |
BLUE ANGEL MELA'S SAM (1985) |
2 |
18 |
3,34% |
1987/1989 |
|
9 |
UNIGO HARVEY HARROW (1999) |
3 |
18 |
3,34% |
2002/2004 |
|
10 |
DIABOLICSTAFS NOCTURNO DIABLO (2002) |
2 |
18 |
3,34% |
2004/2005 |
|
11 |
SPERANZA GRANDE BAGRATION (2004) |
2 |
18 |
3,34% |
2005 |
|
12 |
FERUS LUCIS CHESTER (1996) |
2 |
17 |
3,15% |
2001/2002 |
|
13 |
HOT GUY RED RIVER ROCK (2002) |
2 |
15 |
2,78% |
2005 |
|
14 |
ZAMOSKVARETSI BORIS (2000) |
2 |
15 |
2,78% |
2003 |
|
15 |
MASTERBOLT GERONIMO (1997) |
2 |
14 |
2,60% |
2000/2001 |
|
16 |
MASTERBOLT CHIEF LIGHTYEAR (2002) |
2 |
12 |
2,23% |
2004/2005 |
|
17 |
HOT GUY SMOKE N FIRE (2003) |
2 |
11 |
2,04% |
2005 |
|
18 |
HOT GUY ROCK A DILE RED (2002) |
1 |
11 |
2,04% |
2005 |
|
19 |
DEOFOL'S SUN-TZU (<1983) |
1 |
10 |
1,86% |
1990 |
|
20 |
STICKY WICKET'S TOP OF THE POPS (2001) |
2 |
10 |
1,86% |
2002/2004 |
|
21 |
DINAH-MITE BERRY (1989) |
1 |
10 |
1,86% |
1993 |
|
22 |
IGI'S CHATSWORTH BLINKERS BLINKY (<1995) |
1 |
9 |
1,67% |
1996 |
|
23 |
YARD TIPIT Z HANKY (1992) |
1 |
9 |
1,67% |
1994 |
|
24 |
UNBREAKABLE'S AKVAVITIX (2004) |
1 |
9 |
1,67% |
2005 |
|
25 |
FLATLANDER MASTERBOLT XFILES (2002) |
1 |
9 |
1,67% |
2005 |
|
26 |
ROWDYTOWN HUCKLEBERRY FINN (1991) |
1 |
9 |
1,67% |
1994 |
|
27 |
FERUS LUCIS NELSON (2000) |
1 |
9 |
1,67% |
2005 |
|
28 |
GANG-STAFF BIG TEX (<1998) |
1 |
9 |
1,67% |
2001 |
|
29 |
SINDELAR'S KC (1988) |
1 |
8 |
1,48% |
1991 |
|
30 |
MASTERBOLT A KIND OF MAGIC (2000) |
1 |
8 |
1,48% |
2001 |
|
31 |
DIABOLICSTAFS RA (2003) |
1 |
8 |
1,48% |
2004 |
|
32 |
DINAH-MITE VINCENT (1996) |
1 |
8 |
1,48% |
1999 |
|
33 |
ANGIE'S KEEPER OF THE 7 KEYS (<1999) |
1 |
8 |
1,48% |
1999 |
|
34 |
STILLSTORM'S SMOOTH MIKE (1990) |
1 |
7 |
1,30% |
1996 |
|
35 |
KLOD BLUE DIAMOND CHALLENGER CHANCE (2001) |
1 |
7 |
1,30% |
2003 |
|
36 |
MASTERBOLT SPARTACUS (1999) |
1 |
7 |
1,30% |
2004 |
|
37 |
CHASQUI SIR WINSTON CHURCHILL (<2000) |
1 |
7 |
1,30% |
2000 |
|
38 |
FRAJA NE TRICK OR TREAT (<2001) |
1 |
7 |
1,30% |
2002 |
|
39 |
SKRAMS WHITE ROCK CHASQUI (<1987) |
1 |
6 |
1,11% |
1989 |
|
40 |
TIPPITT'S YOUNG QUARTERBACK (1992) |
1 |
6 |
1,11% |
1998 |
|
41 |
DINAH-MITE BLUE (1989) |
1 |
6 |
1,11% |
1998 |
| 42 | STILLSTORM'S HIGH OCTANE (1993) | 1 | 5 | 1995 | |
| 43 | STILLSTORM'S ERNIE (1998) | 1 | 5 | 1999 | |
| 44 | UNIGO GANS GOTJE (1998) | 1 | 3 | 2000 | |
| 45 | SUGAR DADDYS DINAH-MITE CASINO (2001) | 1 | 3 | 2003 | |
| 46 | HOT GUY SWING N BLUES (2003) | 1 | 2 | 2004 | |
| 47 | ANGIE'S JEREMIAH JOHNSON (<1999) | 1 | 1 | 1999 | |
Uroksen nimen perässä suluissa koiran syntymävuosi.
4.2. Luonne
Amerikanstaffordshirenterrierille oikeanlainen rodunomainen luonne on hyvin
tärkeä ominaisuus, ehkä jopa kaikkein tärkein. Näyttipä koira miltä tahansa se
ei ole oikea amstaffi ilman oikeaa luonnetta. Virallinen määritelmä on
vähäsanainen, ja sitä onkin usein arvosteltu siitä, ettei se anna riittävästi
tietoja rodun harrastajalle. Käytetyt sanat kuvaavat kuitenkin kauniisti rodun
luonnetta. Voimassa olevassa FCI:n rotumääritemässä
amerikanstaffordshirenterrieriä luonnehditaan seuraavanlaisesti: "Kokoonsa
nähden hyvin voimakas, tasapainoinen koira. Lihaksikas, samalla ketterä ja
tyylikäs sekä ympäristöstään hyvin kiinnostunut."
"Ympäristöstään hyvin kiinnostunut" kuvaa eläväistä, älykästä olemusta, joka
tarkkailee ympäristönsä tapahtumia ja jolta mikään ei jää huomaamatta. Lisäksi
koira ei vain tarkkaile, vaan ottaa osaa – koira on tietoinen ympäristöstään ja
reagoi siihen. Se on valmis vastaamaan kaikkiin haasteisiin – sanonnan parhaassa
merkityksessä.
"Rodun rohkeus on maankuulu". Tämä riittää hyvin kuvaamaan rodun oikeaa
luonnetta. Rotu on nimenomaan rohkea. Rohkeus on sisäänrakennettu rodun
historiaan. Nämä koirat ovat kohdanneet kuoleman kaikissa muodoissaan ja pelko
on jalostettu niistä pois jo aikoja sitten. Koiran tulee vaikuttaa äärimmäisen
varmalta kaikissa tilanteissa. On anteeksiantamatonta, jos yksilöltä puuttuu
tämä ominaisuus. Rohkeudella ei ole mitään yhteyttä aggressiivisuuteen, jolla
usein peitetään epävarmuutta. Ihanneamstaffi ei saa osoittaa aggressiivisuutta
muita eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Sen pitää vaikuttaa varmalta ja
kiinnostuneelta, valmiilta osallistumaan tai tarpeen tullen puuttumaan
tilanteeseen. Tämän rodun rohkeudesta on runsaasti kertomuksia.
Ihanneyksilön on aina osoitettava silminnähtävää rohkeutta ja varmuutta. Jos
yksilöllä ei ole näitä ominaisuuksia, sitä ei tulisi koskaan palkita.
Vaikka rotumääritelmässä ei asiaa erikseen mainita, tämä rotu on ollut kauan
kotikoirana maatiloilla ja perheissä, ja vaikka sillä on tappelukoiratausta,
koira ei saa koskaan olla aggressiivinen ihmistä kohtaan. Rotu ei ole
luonnoltaan vartioiva, vaan pitää useimpia ihmisiä ystävinään ja luottaa näihin.
Koira kehittää vahvat siteet ihmisiin ja haluaa innokkaasti miellyttää –
työkoirahistoriansa ansiosta. Koira ei viihdy yksin, vaan on mieluummin ihmisten
seurassa. Se ei ole alistuva tai pokkuroiva, vaan varma ja ystävällinen kaikessa
kanssakäymisessään ihmisten parissa.
Ihanneyksilön on aina oltava ihmisten seurassa varma ja ystävällinen. Jos yksilö
on ihmistä kohtaan aggressiivinen, uhkaava tai pelkäävä, sitä ei tulisi koskaan
palkita. Tällainen on rodulle täysin epätyypillistä ja virheenä
anteeksiantamaton. Arkoja, hermostuneita tai aggressiivisia koiria ei tule
käyttää jalostukseen.
Kasvattajien tulee myös kiinnittää huomiota pennunostajien ohjaukseen amstaffin
kasvattamisessa yhteiskuntakelpoiseksi sekä mukavaksi seura- ja
harrastuskoiraksi.
Luonnetestit
Luonnetestitulosten (77 testattua koiraa vuosina 1991 – 2005) valossa tämän
päivän amerikanstaffordshirenterrieri sopii luonteensa puolesta hyvin rooliinsa
harrastuskoirana tai seurakoirana.
| Tyypillisen amstaffin pisteet osa-alueittain, huomioitu kaksi eniten esiintyvää tulosta (65 testattua). | |||
|
Toimintakyky (x15) |
+2 (suuri) |
+1 (kohtuullinen) |
|
|
Terävyys (x1) |
+3 (kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua) |
+1 (pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua) |
|
|
Puolustushalu (x1) |
+3 (kohtuullinen hillitty) |
+1 (pieni) |
|
|
Taisteluhalu (x10) |
+3 (suuri) |
+2 (kohtuullinen) |
|
|
Hermorakenne (x35) |
+2 (suhteellisen rauhallinen) |
+1 (hieman rauhaton) |
|
|
Temperamentti (x15) |
+3 (vilkas) |
+1 (erittäin vilkas) |
|
|
Kovuus (x8) |
+3 (kohtuullisen kova) |
+1 (hieman pehmeä) |
|
|
Luoksepäästävyys (x15) |
+3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) |
+2 (luoksepäästävä, hieman pidättyväinen |
|
|
Laukauspelottomuus |
+ laukausvarma |
||
|
Yhteistulos |
+250 |
+125 |
|
| Tyypillisen amstaffin pisteet osa-alueittain, huomioitu yleisin tulos (65 testattua 1991-2004). |
Yleisin tulos osa-alueittain vuonna 2005 (12kpl) |
|
|
Toimintakyky (x15) |
+1 (kohtuullinen) |
+1 |
|
Terävyys (x1) |
+1 (pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua) |
+1 |
|
Puolustushalu (x1) |
+3 (kohtuullinen hillitty) |
+3 |
|
Taisteluhalu (x10) |
+3 (suuri) |
+3 |
|
Hermorakenne (x35) |
+1 (hieman rauhaton) |
+1 |
|
Temperamentti (x15) |
+3 (vilkas) |
+3 |
|
Kovuus (x8) |
+3 (kohtuullisen kova) |
+1 (hieman pehmeä) |
|
Luoksepäästävyys (x15) |
+3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) |
+3 |
|
Laukauspelottomuus |
+ (laukausvarma) |
+ |
|
Yhteistulos |
+198 |
+182 |
Osallistumiset luonnetesteihin ja niissä saadut arvostelut testatuista ominaisuuksista
Luonnetestitulokset 1991-2004 (65 amstaffia)
|
TOIMINTAKYKY (kerroin15) |
+3 (4) erittäin suuri |
+2 (24) suuri |
+1 (30) kohtuullinen |
-1 (7) pieni |
||
|
TERÄVYYS(x1) |
+3 (27) kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua |
+2 (5) suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua |
+1 (32) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua |
-3 (1) suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin |
||
|
PUOLUSTUSHALU (x1) |
+3 (39) kohtuullinen hillitty |
+2 (7) suuri hillitty |
+1 (17) pieni |
-1 (2) haluton |
||
| TAISTELUHALU (x10) | +3 (33) suuri | + 2 (25) kohtuullinen | +1 (2) erittäin suuri | -1 (4) pieni | -2 (1) riittämätön | |
|
TEMPERAMENTTI (x15) |
+3 (46) vilkas |
+2 (9) kohtuullisen vilkas |
+1 (9) erittäin vilkas |
-1 (1) häiritsevän vilkas |
||
|
KOVUUS (x8) |
+3 (31) kohtuullisen kova |
+2 (2) kova |
+1 (23) hieman pehmeä |
-2 (9) pehmeä |
||
| LUOKSEPÄÄSTÄVYYS (x15) | +3 (53) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin | +2 (10) luoksepäästävä, hieman pidättyväinen | +1 (2) mielistelevä | |||
| LAUKAUSPELOTTOMUUS | + (46) laukausvarma | - (1) laukausaltis | Vuodesta 1996 -> | |||
Luonnetestitulokset 2005 (12 amstaffia)
|
TOIMINTAKYKY (kerroin15) |
+2 (2) suuri |
+1 (7) kohtuullinen |
-1 (2) pieni |
-2 (1) riittämätön |
|
|
TERÄVYYS(x1) |
+3 (5) kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua | +1 (7) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua | |||
| PUOLUSTUSHALU (x1) | +3 (7) kohtuullinen hillitty | +2 (1) suuri hillitty | +1 (4) pieni | ||
| TAISTELUHALU (x10) | +3 (7) suuri | + 2 (5) kohtuullinen | |||
| HERMORAKENNE (x35) | +2 (2) suhteellisen rauhallinen | +1 (9) hieman rauhaton | -1 (1) vähän hermostunut | ||
| TEMPERAMENTTI (x15) | +3 (4) vilkas | +2 (4) kohtuullisen vilkas | +1 (2) erittäin vilkas | -1 (2) häiritsevän vilkas | |
| KOVUUS (x8) | +3 (2) kohtuullisen kova | +1 (7) hieman pehmeä | -2 (3) pehmeä | ||
| LUOKSEPÄÄSTÄVYYS (x15) | +3 (11) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin |
-1 (1) selvästi pidättyväinen |
|||
| LAUKAUSPELOTTOMUUS | + (10) laukausvarma | + (2) laukauskokematon |
Amerikanstaffordshirenterrierit ovat
osoittaneet koulutettavuutensa tottelevaisuuskokeissa, agility-kilpailuissa ja
käyttäytymiskokeissa (BH).
Suomen pelastuskoiraliiton haku- ja rauniokokeissa on käynyt yksittäisiä
amstaffeja, jotka ovat suorittaneet soveltuvuuskokeita ja peruskokeita.
Raunioharrastuksessa on amstaffeja ollut mukana jo 1990-luvulla. 90-luvun
puolivälissä amstaffi sijoittui raunioiden SM-kokeessa pronssille.
Käyttäytymiskokeet, tottelevaisuuskokeet ja agility
Osallistumiskerrat lajeittain ja luokittain vuosina 2000 - 2005. Koulutustunnukset (BH, TOKO)
| Osallistumiskerrat | Koulutustunnukset | ||
| Käyttäytymiskoe (BH) | 11 | 8 (BH) | |
|
TOKO |
alo |
17 |
paras tulos alo1 (8kpl/4koiraa) TK1(1kpl) |
| avo |
54 |
paras tulos avo1 (5kpl/3koiraa) |